Jutta ja hänen kumppaninsa nukkuivat 140-senttisellä tilaihmeellä, joka oli myös liian pehmeä ja joustimiltaan väsähtänyt. Muutos oli melkoinen, kun liian pieni sänky joustimineen vaihtui uudempaan patjateknologiaan. Jutta Hirsimäki on oppinut, miten sänky vaikuttaa terveyteen. Älä valitse sitä väärin perustein – Tempurin koulutettu nukkumisergonomian asiantuntija (KNA) on apunasi.
Ihminen nukkuu peräti kolmasosan elämästään – miksi silti pihistelemme helposti sänkyostoksilla? Tätä kysymystä yrittäjä, bloggaaja ja somevaikuttaja Jutta Hirsimäki alkoi miettiä tosissaan reilu vuosi sitten. ”Loppuelämän sängyn” ja parempien yöunien kaipuu johti Tempurin hankintaan ja unitutkimus-yhteistyöhön, jonka haasteet kuorsaamisineen Jutta paljastaa nyt.
Joustinpatjojen teknologia keksittiin jo 1800 luvulla – uutta ja parempaa olisi tarjolla, mutta millä perusteella patja valitaan?
Lähtötilanne: Jutta nukkui aiemmin vain muutaman vuoden ikäisellä joustinpatjalla ja pari vuotta vanhalla untuvatäytteisellä tyynyllä. Ei siis mitään ikäloppua tavaraa ja näitä on kaupat pullollaan, mutta juuri ne aiheuttivat ”painajaisia” nukkumismukavuudelle. Suurimmat unta häirinneet ongelmat olivat sängyn liian pieni koko ja joustinpatjan heikkoudet.
- 140-senttinen sänky vie todellakin vähemmän tilaa, mutta se on nyt todettu liian pieneksi kahdelle. Toiseksi patjamme laatu oli surkea. Ihanan pehmeää halutaan usein, mutta fakta vain on, että silloin selkä ohjautuu epämukavaan asentoon. Lisäksi koska kumppanini on minua reilusti suurempi ja painavampi, joustinpatja oli meille selän alla epätasainen. Yleensä minä jäin sinne reunaan joka pysyi korkeammalla ja kumppani painui alas sängyn keskellä, Jutta kuvaili tilannetta joka on varmasti monelle joustinpatjalla nukkuvalle pariskunnalle tuttu.
Väsymystä, jäykkyyttä ja kipuja
Unikyselyssä Jutta arvioi, että vanhalla sängyllä hänen unensa oli jatkuvasti katkonaista ja että hän kääntyili paljon yön aikana.
Jutta ja hänen miehensä yrittivät parantaa nukkumismukavuutta eri tavoin, kuten laittamalla tyynyjä sängyn keskelle tukemaan ja rajaamaan molempien omaa nukkumatilaa. Apua niistä ei saanut kuin hetkellisesti, sillä noin kahden viikon tutkimusjakson aikana Jutta tunsi itsensä levänneeksi ja virkeäksi vain neljänä aamuna.
- Nukuin kyllä 7–9 tuntia yössä, keskiarvon ollessa reilussa 8 tunnissa. Eli unen määrä oli hyvä, mutta laatu oli huono, sillä minulla oli usein aamuisin jäykkyyttä ja kipuja niska-hartiaseudulla. Lisäksi oli vaikea päästä aamuisin liikkeelle – ja olen muuten terve, vasta 34-vuotias. Näin ei pitäisi aamujen alkaa.
- Lisäksi on hankala nukahtaa, jos toinen alkaa kuorsaamaan korvan juuressa.
Unipäiväkirja paljastaa, että Jutta heräili 13 yön testijaksolla kumppaninsa kääntyilyyn tai kuorsaukseen viitenä yönä. Kaiken se kestää, vai kestääkö? 13 yön testijaksolla Jutta otti kaksi kertaa melatoniinia nukahtamisvaikeuksiin.
- Sitä otan vain todelliseen tarpeeseen. Raikas huoneilma on plussaa ja puhtaat lakanat helpottavat myös, mutta ongelmaahan ne eivät poistaneet, hän kertoi ennen Tempuriin vaihtamista.